Hilkka Suvanto

Neo Arena on toteuttanut paljon musiikkipitoisia ohjelmia, lähinnä suoria lähetyksiä ja tallenteita keikoilta. Pääsääntöisesti muusikot ovat olleet innostuneita uuden jakelukanavan käyttöönotosta, mutta kaupallisempien, nousevien orkestereiden osalta ongelmia tuotti levy-yhtiön tai managerin painostus tiettyihin toimiin. Esimerkki: julkisella rahoituksella toimiva hanke ei voi vääristää kilpailua luovuttamalla livekeikalta tehtyjä kuvatallenteita korvauksetta tai alle markkinahinnan. Valmistuskulujen lisäksi Neo Arenan kustannettavaksi jäi kuitenkin kuvatun materiaalin omasta jatkokäytöstä koituvat Teosto-korvaukset. Isohko dilemma oli myös yhtyeiden ja taustatahojen tietämättömyys internet- esityskorvausten tilitysperiaatteista. Useat artistit olivat kiinnostuneita esiintymään suorassa lähetyksessä, mutta eivät myöhemmässä uusintalähetyksessä saati Videoarkisto-esityksissä. Monet kieltäytyivät tallenteen teosta sanomalla, että kun maksetaan suoran lähetyksen Teosto-korvaukset, se riittää heille. Esityskorvaus-artikkelissa esitetyn mukaisesti Teoston esityskorvaukset eivät kuitenkaan tility suoraan musiikin tekijöille. Näin ollen muusikot eivät saaneet uuden jakelukanavan läsnäolosta huolimatta lisäbisnestä toiminnalleen.

Eräs keikkamyyjä jätti jopa kertomatta eräässä tapahtumassa esiintyvälle artistille mahdollisuudesta esiintyä Neo Arenan suorassa lähetyksessä. Artisti itse kokeilunhaluisena pitkän linjan muusikkona oli pettynyt, kun kuuli keikan jälkeen muilta illan esiintyjiltä, että heidän esiintymisensä oli kuvattu ja lähetetty netissä suorana, eikä hän ollut edes kuullut mahdollisuudesta. Myös Neo Arenalle kuvausluvan puuttuminen aiheutti ongelmia: esiintyjän keikan ajalle piti keksiä muuta ohjelmaa, sillä suoraa lähetystä paikan päältä ei haluttu katkaista teknisistä ja katsojien viihtyvyyteen vaikuttavista syistä. Onneksi tapahtumassa oli useampia esiintyjiä – keikkataukojen esiintyjähaastattelut paikkasivat ja rytmittivät oivasti viisituntista suoraa musiikkiohjelmaa. Managerin nihkeys suoraan lähetykseen saattoi liittyä pelkoon, ettei kukaan saavu keikalle, jos sen voi nähdä ilmaiseksi netistä.

Luonnollisesti tekijänoikeuden perusajatus on, että tekijä voi päättää teoksensa levityksestä ja esiintyjä voi kieltää esiintymisensä kuvaamisen, mutta jotkut esiintyjät tai taustatahot näkivät nimenomaisesti internet-esitykset uhkana: ”Jos se keikka on koko ajan netissä saatavilla niin kaikkihan katsoo sitä koko ajan ja se kuluu.” Jotkut taas kieltäytyivät kommentoimalla: ”Mikä netti- ja mobiili-tv? Eihän sitä edes katso kukaan.” Eräässä tapauksessa taas levy-yhtiö ei antanut lupaa kuin suoran lähetyksen tekemiseen, mutta pettynyt artisti, joka odotti näkevänsä keikkatallenteet, suuttui hankkeelle. Jotkut taas lähtivät neuvottelemaan esitysoikeuksista tiukimman kautta: artisti kieltäytyi jälkiesityksistä Neo Arenalla, mutta vaati tallenteet ja täydet käyttöoikeudet itselleen. Tässä tapauksessa päästiin kuitenkin sopuratkaisuun, kun tähdennettiin syytä, miksi ylipäätään tallenne oltiin tekemässä: juuri Videoarkisto-käyttöä varten. Neuvottelun jälkikäteen teki harmilliseksi se, että artistin tapahtumaansa tilannut tapahtumanjärjestäjä oli projektin ja tapahtuman välisessä yhteistyösopimuksessa luvannut hankkia itse ja myöntää edelleen riittävät luvat esityksiin artistilta.

Joillekin levy-yhtiöille nousevan artistin imagokysymys oli niin suuri, että levy-yhtiöille tuli tarjota tallenteen esikatselumahdollisuus. Jotkut levy-yhtiöt halusivat selvittää, vastasiko kuvauksen ja varsinkin äänen laatu artistin laatua. Usein levy-yhtiö kielsi esikatselun jälkeen materiaalin käytön vedoten tuleviin julkaisuihin tai muihin syihin. Esikatselukansion tekeminen, tiedoston valmistelu ja julkaisu salasanalla on kuitenkin työlästä, ja siitä kuuluu myös maksaa Teosto-maksut, vaikka pääsy tiedostoon onkin salattua (käyttötapa ei kuulu väliaikaisen tiedoston valmistamisen piiriin). Varsinkin pienempiä tuotantoja tehdessä kannattaa siis jättää esikatselumahdollisuus kokonaan mainitsematta. Muutaman tuotannon jälkeen tehtyjä keikkoja voikin jo käyttää referenssinä laadusta. Kaupallisessa toiminnassa ei koskaan kannata tallentaa mitään, ennen kuin saa sopimuksen, joka takaa esitysoikeudet riittävässä laajuudessa. Artistin on erittäin helppoa vain jättää keikan biisilista ja tekijätiedot kertomatta, mikäli ei halua tallennetta julkisuuteen. Teosilmoitukseen tarvittavien tietojen kaivaminen jälkikäteen onkin melkoista salapoliisityötä ilman artistin yhteistyöhalua.

Joidenkin taiteenlajien sopimuksia on vaikeampi neuvotella. Esimerkiksi stand-up-komiikassa esiintyjä on paitsi esiintyjä myös oman materiaalinsa käsikirjoittaja. Eräs stand-up-koomikko kieltäytyi keikkansa taltioinnista, vaikka hänelle tarjottiin kohtuullista korvausta kuvaus- ja esitysoikeuksista. Koomikko pelkäsi materiaalinsa “kuluvan” ja Neo Arenan esitysten “syövän” tulevien keikkojen yleisöä. Muiden koomikoiden esityksistä tehtyä ohjelmaa esitettiin ajalla 30.4. - 23.6.2007 yhteensä 5 kertaa Ohjelmakehällä, ja se keräsi yhteensä 13 katsojaa, joten materiaalin kulumisesta tuskin voi puhua. Mikäli pätkät oltaisiin saatu esittää Videoarkistossa, kontaktimäärä olisi varmasti suurempi. Stand up -sisältöjä onkin suunniteltu projektin jatkokaudella kokeiltavan myös Videoarkiston osana, niin että oululaiselta Ookkonää nauranu -klubilta tuotetaan lyhyehköjä sketsejä koko tapahtuman mainospalaksi – mikäli vain artistit luvan antavat. Tämä edellyttäisi kuitenkin laajempia sopimuksia tapahtumanjärjestäjän ja artistin välillä. Useissa tapahtumissa monikanavaisen ohjelman toteutusta vaikeuttaa se, että järjestävä taho ei voi suoraan myöntää oikeuksia edelleen, sillä niitä ei ole tiedetty hankkia etukäteen. Isommassa tapahtumassa jokaisen osanumeron clearaaminen on taasen niin iso työ, että järjestävät tahot ottavat sitä harvoin hoitaakseen, joten selvitystyö jää monikanavajakelijalle. Toisaalta, kun monikanavajakelija selvittää luvat itse, hän voi olla varma siitä, että hankitut luvat myös riittävät. Oikeuksien selvittämiseen ja hankkimiseen kuluvat resurssit kannattaa kuitenkin huomioida budjettia laskiessa ja sisällyttää ne tapahtumanjärjestäjän kanssa tehtävään sopimukseen.

Tanssiesityksiin liittyvät ongelmat piilevät siinä, että koreografi tai tanssija tekee esityksensä usein ensin tanssitekniikan harjoitus- tai opetusmateriaaliksi, jonka jälkeen se vasta hiotaan esitettäväksi. Koreografi ei ole useinkaan hankkinut riittävää lupaa musiikin yhdistämiseksi tanssiesityksen osaksi, toisin sanoen koreografi tai esiintyjä ei voi myöntää lupaa taltiointiin myös musiikin osalta. Lisäksi ajan kuluessa koreografian osana käytetyn äänitteen tarkat tiedot katoavat tai käy ilmi, että soitettavan taustanauhakopion lähteenä ollut kopio onkin laiton eikä siitä voi saada levyn tunnistetietoja (ISRC). Nykyisin tuotetaan myös paljon improvisoituun elävään musiikkiin synkronoituja tanssiesityksiä, tällöin oikeuksien selvittäminen onkin helpompaa.

1. Mieti, mitä oikeuksia tarvitset, eli miten haluat kuvaamaasi materiaalia käyttää (levitys- tai välitysympäristöt, Päätelaitteet, aikaväli jolla ohjelmaa esitetään, frekvenssi, oikeuksien edelleen myöntäminen jne.).

2. Mieti, mitä tekijänoikeuskorvaukset tulevat eritellyn käytön osalta maksamaan. Huomioi, paljonko voit korkeintaan maksaa oikeuksista, joille ei ole tariffia.

3. Mieti, paljonko sopimuksen laatiminen, tekijänoikeus- ja ikärajailmoitusten tekeminen, lisätallenteiden tekeminen, postiliikenne jne. vie työaikaa ja voitko teetättää toisella sopijaosapuolella jotain osia riskittä?

4. Saatko palvelukonseptistasi aikaan sopimuksen, jolla artisti kasvattaa bisnestään tai saa lisähyödyn ilman, että sinä joudut maksamaan erillisiä esiintymiskorvauksia?

5. Turvaa selusta: Onko sopijaosapuolella oikeus luovuttaa ne oikeudet, jotka tarvitset? Riittääkö budjettisi jälkiselvittelytyöhön, jos tarve tulee?