Sisältöjen sääntelystä
Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta ja ikärajat
Valtion elokuvatarkastamo (VET) valvoo Suomessa levitettävien kuvaohjelmien ikärajoja. Levitykseen lasketaan kaikki julkinen esittäminen tai kopioiden levittäminen (myyminen, vuokraaminen, lainaaminen, jakelu digitaalisesti jne.).
Videotilauspalvelu internetissä täyttää siis levittämisen ehdot. Tämä tarkoittaa sitä, että Video on Demand -levitykseen valmistetut kuvaohjelmat on toimitettava tarkastettavaksi Valtion elokuvatarkastamolle. Palvelu on maksullinen. Tarkastuskäytäntö ei kuitenkaan koske tiettyjä ohjelmatyyppejä laisinkaan, eli jos kyseessä on kuvaohjelmalaissa sisältönsä perusteella vapautetut sisällöt, riittää pelkkä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamolle. Näitä tarkastuksesta vapautettuja ohjelmatyyppejä ovat:
1) ohjelmat, jotka on valmistettu yksinomaan koulutusta tai muuta sivistyksellistä tarkoitusta, tieteellistä tutkimusta tai harrastustoimintaa varten;
2) ohjelmat, jotka on valmistettu yksinomaan markkinointia varten, lukuun ottamatta kuvaohjelman markkinointia alle 18-vuotiaille;
3) ohjelmat, jotka sisältävät yksinomaan tai pääasiallisesti musiikkiesityksiä taikka toisinnoksia kulttuuri-, urheilu- tai liikuntatapahtumista tai hartaustilaisuuksista taikka muista vastaavista tilaisuuksista ja tapahtumista;
4) ohjelmat, jotka sisältävät yksinomaan ajankohtaista uutisaineistoa;
5) ohjelmat, jotka sisältävät kaikenikäisille lapsille sopivia animaatio-, leikki-, askartelu- tai muita vastaavia esityksiä; tai
6) ohjelmat, joissa käsitellään matkailua, ympäristöä tai niihin verrattavia aiheita.
Valtion elokuvatarkastamon kanssa käytyjen keskustelujen perusteella todettiin, että koska Neo Arena toimii Oulun seudun ammattikorkeakoulun hallinnoimana ja on täten julkisen valvonnan alla ohjelmatoimintaa harjoittava taho, voidaan ajatella, että sen kaikki ohjelmatuotannot ovat S-luokituksen materiaalia. VET avasi vuonna 2005 sähköisen (ja käyttäjälle ilmaisen) E-Ilmo-palvelun tuotantoyhtiöiden käyttöön kuvaohjelmien tarkastushakemusten ja ilmoitusten rekisteröintiä varten. Neo Arenan VoD-julkaisuvolyymi kasvoi loppuvuodesta 2007, jolloin siirryttiin sähköisen ilmoittamisen piiriin.
Kuvaohjelmien tarkastuskäytäntö niin sanotun oikean tuotantoyhtiön nimissä on erilainen. Ohjelmat tulee tarkastuttaa joka tapauksessa, elleivät ne kuulu yllä eriteltyjen sisältöjen piiriin. On huomattava, että mikäli toimijan eli ohjelmavirran lähettäjän videotilauspalvelun ohjelmasisältö koostuu paljolti fiktiivisestä materiaalista, on nämä sisällöt tarkastettava. Tämä tulee huomioida ohjelman budjetissa sekä aikataulutuksessa. Palvelun maksullisuus tai maksuttomuus ei vaikuta ikärajallisten sisältöjen välittämiseen liittyvään tarkastuskäytäntöön. Suoria lähetyksiä ja kuvakehällä ajastettuna toimivia sisältöjä ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa tai tarkastaa. Itsesääntelyn nimissä Neo Arena esitti IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin kilpailutöitä Ohjelmakehällä kuitenkin vasta klo 23 jälkeen, eli noudattaen valtakunnan television vedenjakaja-aikoja. Valtakunnan television ikärajojen sääntelyyn voi tutustua tarkemmin osoitteessa http://www.ficora.fi/index/tutkimukset/tvjaradiotoiminta/lapsillehaitallisetohjelmat.html (5.11.2007, Tv-yhtiöiden lastensuojelusopimus 2007)
Neo Arena tarkastutti tutkimusmielessä kaksi kauhulyhytelokuvaa, jotka kumpikin saivat tarkastusmerkinnän K-7. Näitä lyhytelokuvia ei siis voida pitää Videoarkistossa katsojien saatavilla, vaan ainoa mahdollisuus on laittaa ne Ohjelmakehälle. Mikäli K-7- ikärajan eli tarkastusmerkinnän saadut videot haluttaisiin laittaa Videoarkistoon, tulisi Videoarkiston yhteyteen kullekin klipille rakentaa tekninen varmennusmenetelmä, jonka avulla katsoja voisi todistaa olevansa yli 7-vuotias. 18 vuoden ikä on vielä helppo todistaa luottokortilla, mutta nuoremmilla se ei onnistu, koska luottokortin saa vasta 18-vuotiaana. Kuinka sitten todistaa olevansa yli 7-vuotias? VETUMA-tunnisteen ja sirullisen henkilökortin käyttö ei ole saavuttanut suosiota nuorison keskuudessa, eikä sirukortin lukijalaitteitakaan ole laajalti käytettävissä edes julkishallinnon tarjoamana (kirjastot, virastot jne.).
Vallitsevan käytännön takia Neo Arena suosittelee videotilauspalveluja toteutettaessa pääsääntöisesti S-luokitukseen kuuluvien sisältöjen jakamista.
Viestintäviraston tehtävät ja viestintämarkkinalaki
Viestintämarkkinalain tavoitteena on “edistää palvelujen tarjontaa ja käyttöä viestintäverkoissa sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien teleyritysten ja käyttäjien saatavilla koko maassa. Lain tavoitteena on lisäksi huolehtia siitä, että Suomessa saatavilla olevat mahdollisuudet televiestintään ovat käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisia, keskenään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia.”
Viestintämarkkinalaissa on pykäliä muun muassa markkina-aseman perusteella teleyritykselle asetettavista velvollisuuksista. Koko lain sisältö toimilupa-asetuksineen on Valtion säädöstietopankki Finlexissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 2003/20030393
Lisäksi lainsäädännössä merkittäviä pykäliä monikanavaisen palveluntarjoajan kannalta voivat tulevaisuudessa olla muun muassa asetus viestintämarkkinoihin liittyvästä varautumisvelvollisuudesta ja viranomaistiedotteiden välittämisvelvollisuudesta. Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee myös muistaa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annettu laki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030460), jonka mukaan ohjelmien lähettäjän tulee pääsääntöisesti säilyttää tallenteet jokaisesta ohjelmasta 21 päivää ohjelman lähettämisestä. Neo Arenassa sääntö toteutui kuin itsestään: kaikki suoratkin lähetykset on tallennettu hankkeen muita tarpeita varten (mm. tutkimustyö, raportointi).
Viestintäviraston lait ja säädökset koskevat toistaiseksi siis ohjelmatoimiluvan alaisia valtakunnallisia televisio- ja radiokanavia. Näitä tahoja koskevat lait, säädökset ja yhteisesti sovitut käytänteet, kuten muun muassa lapsille haitallisen ohjelman esittämisen ajoista. Yksittäiselle toimijalle ei ole periaatteellista sääntöä mainonnan sijoittelusta internet- ja mobiiliverkkojen lähetysvirrassa. Valtakunnan tv-kanavilla rajoitteita on, ja voidaan olettaa, että joitakin käytänteitä siirtynee myös netti- ja mobiilimaailmaan, kuten jo mainitussa opetusministeriön selvityksessä ”Television monikanavaisuus ja tekijänoikeus” nähdään tapahtuvan. Mainonnan sijoittelusäännöstelystä lisää tietoa saa Ficoran eli Viestintäviraston internetsivuilta: http://www.ficora.fi/attachments/suomi_M_Q/1156442568245/Files/CurrentFile/Mainonnan_kesto_ja_sijoittelu.pdf
Neo Arena –projektissa mainontaa testattiin lähinnä ajamalla yhteistyökumppanien tunnuksia lähetysvirtaan kunkin tapahtuman tai tuotannon yhteydessä. Tuotteiden tai palvelujen mainontaa ei tehty sijoittamalla ohjelmien väliin erillisiä mainoskatkoja. Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin ohjelmakokonaisuuteen Neo Arenalla kuului kuitenkin festivaalien aikana yleisölle esitettävien elokuvien trailerit, joihin lisättiin grafiikkana kunkin elokuvan esitysajat ja -paikat. Näitä trailereita esitettiin viikon aikana muun Festivaali-TV:n materiaalin seassa.
Viestintävirasto valvoo myös televisio-ohjelmien tuotesijoittelua eli brändisijoittelua (product placement):
”Kaupallinen brändisijoittelu voidaan tulkita mainonnaksi, joka ei kuitenkaan ole sellaiseksi tunnistettavissa. Suomessa televisiomainonta pitää lain mukaan erottaa selkeästi muusta ohjelmistosta (Laki televisio- ja radiotoiminnasta, 4.luku, 21§). Brändisijoittelun valvomiseen tarvitaankin selkeät määritteet ja ilmiötä koskevaa tutkimustietoa.” (Laura Grönqvist, Brändisijoittelu suomalaisissa televisio-ohjelmissa, Helsingin yliopisto. Viestintäviraston julkaisuja 5/2004.)
Tuotesijoittelua Neo Arenan tuottamissa ohjelmissa nähtiin hyvin vähän, lähinnä tapahtumista tuotetuissa suorissa lähetyksissä sellaisessa yhteydessä, johon ei itse voitu vaikuttaa. Parissa tuotannossa jokin tapahtuman yhteistyökumppaneista tarjosi kuvausryhmälle tai toimittajalle esimerkiksi säähän sopivaa vaatetusta, joka sitten tuotemerkkeineen näkyi sekä lähetyksessä että paikan päällä olevalle yleisölle. Lisäksi eräässä Silmänkääntäjä-ohjelman insertissä selkeästi esillä ollut Mars-patukka oli sattumanvarainen valinta ja tuote esitettiin ei-myyvässä kontekstissa. Myöskään Mars-patukan valmistaja ei maksanut tuotteen sijoittamisesta ohjelmaan. Pikemminkin voitaisiin sanoa, että tuotesijoittelusta ei ollut Neo Arenalle taloudellista hyötyä. Työpaketti 6:n kaupallisissa piloteissa product placement taas on ansaintalogiikan etsinnässä kokeilemisen ja tutkimisen arvoinen asia.
